Valitsin rastivälianalyysiin reitinvalintavälejä radoilta, jossa härveliin piirtäneitä on tarpeeksi analyysin tekemistä varten. Miesten sarjoissa reittinsä piirtäneitä/ladanneita on varsin kiitettävästi, naisissa taas hyvin vähän, siksi kaikki analyysivälit ovat miesten sarjojen radoilta.
Koko Peikkorastien 2019 ratamestarityön ydinajatus oli tehdä mahdollisimman hyviä reitinvalintavälejä mahdollisimman moneen sarjaan. Ajattelin etukäteen ja myös nyt jälkikäteen, että milloin välillä on toteutettu selkeästi erilaisia reittejä, olen onnistunut. Ja vastaavasti, jos kaikki tai lähes kaikki ovat menneet suunnilleen samaa reittiä, olen epäonnistunut, riippumatta siitä, onko vallitseva reitti suora tai tiekierto.
Kun edellä mainituilla kriteereillä mennään, marginaali onnistumisen ja epäonnistumisen välillä on joskus äärimmäisen pieni. Ja joku rastiväli voi vielä näyttää suunnittelupöydällä oikeinkin hyvältä, mutta silti kaikki juoksevat samaa reittiä. Näin vaan käy, kun tekee 23 rataa ja niille lukuisia välejä, väistämättä tulee onnistumisia ja epäonnistumisia.
Analyysissä on mukana niin onnistuneita kuin epäonnistuneitakin välejä. Oppia voi siis saada paitsi erilaisista reitinvalinnoista myös ratamestarin näkökulmasta rastivälien suunnittelusta.
[Näet karttapalat täysikokoisina klikkaamalla kuvaa]
H21A rastiväli 2-3: 2 200 metriä
Kymmenestä reitin ladanneesta kaikki ovat menneet välin eri reittiä. Välin nopein on ollut Kuukka 12.49 sinisellä reitillä hiukan vasemmalta. Kuukka toteutti lähes täsmälleen toisen ratapeikon ajattelemista kahdesta optimireitistä. Ennen ensimmäistä metsätietä kun olisi pudottanut loivasti alas tielle, joitain sekunteja olisi saanut ajasta pois. Toiseksi nopein oli Joensuu (ruskea) kaukaa oikealta kiertävällä reitillä häviten vain 10 sek. Ratapeikon toinen optimireitti noudatteli Joensuun reittiä aina Lautkallion tienhaaraan saakka. Siitä olisin jatkanut vähän matkaa etelään menevää tietä, oikaissut kulman ja juossut lopun itään menevää metsätietä. Kisan voittaja Knuuttila on menettänyt aikaa tonttia kiertäessään muuten varsin suoraviivaisella toteutuksella.
H21A rastiväli 6-7: 4 500 metriä
Kisan pisin väli Lapinsuon yli päättyen varsin vaativaan rastiin Pitkämäessä. Tältäkin väliltä löytyy monenlaisia toteutuksia, kuten arvata saattoi. Tosin, kun olin tätä väliä riittävän paljon pyöritellyt, eteläinen kierto alkoi tuntua niin itsestään selvältä, että pelkäsin kaikkien menevän sieltä. Onneksi pelko oli turha, vaikka moni sieltä menikin. Välin alkuun tuli erilaisia toteutuksia, yllättäviäkin, etelän kautta menijöillä.
Nopein reitin ladanneista oli Knuuttila (punainen) 24.46 etelän kautta, toisena Kuukka (sininen) 37 sek hitaampana erilaisella lähdöllä rastilta. Kaikista nopein oli kuitenkin Popov, 37 sek Kuukkaa nopeampi. Popov muuten valmistautui kisaan tuuppaamalla lauantaina Mansikkamaratonin puolikkaan aikaan 1.14.28.
Ratapeikon optimireitti oli Ikosen (+1.39) reitti (vihreä), tai itse asiassa ihan alultaan Kuutin reitti, eli lähes suoraan taakse päin metsätielle.
Olin arvioinut, että pohjoisen kautta kiertämällä häviäisi reilun minuutin. Sieltä menneistä Joensuu (ruskea) hävisi 3.09 ja Sirén (keltainen) 3.24. Sirénin reitin alkuosa oli hidas. Joensuu kiersi alun tietä, niin kuin olin pohjoisen reitin ajatellutkin. Uskoisin, että metsäteiden kulman oikaisu pohjoiseen menevälle metsätielle ja Vuorelan tilan eteläreunaa takaisin Joensuun reitille olisi ollut nopeampi.
Mielenkiintoinen oli keskeyttäneen Heinosen reitti (ei näy kuvassa, mutta katsokaa härvelistä) lundanesmaisesti suoraan viivaa pitkin suon yli. Heinonen kuitenkin kurvasi varikolle ennen seiskarastia. Jos härvelin data täsmää, hän olisi käyttänyt 24 min kohtaan, josta olisi ollut 3-4 min rastille. Jos tuo pitää paikkansa, yllättävän hyvä suora reittikin olisi ollut.
H21A rastiväli 11-12: 2 800 metriä
Kisa ratkesi viimeisellä pitkällä välillä Pitkämäen viiden tarkan rastin jälkeen. Eli kun ensin oli juostu 4,5-kilometrinen väli, piti pystyä hiukan passaamaan vauhtia, jotta kisan vaativimmat rastit löytyivät sujuvasti. Ja heti sen jälkeen taas erittäin kovavauhtinen 2,8-kilometrinen väli.
Kuukka johti kisaa 11:llä rastilla 31 sekunnin erolla, kun Knuuttila oli hävinnyt minuutin huonolla reitinvalinnalla kympille. Kärkiporukasta Sirén teki ison virheen kympillä.
Välillä 11-12 nähtiin erilaisia reitinvalintoja. Nopein oli Knuuttila (punainen) 16.18 oikealta kiertävällä, polkuja hyödyntävällä reitillä. Toinen oli Ikonen (vihreä) (+27 sek), joka juoksi alun melko suoraa ja lopun tien ja polun kautta vasemmalta. Vain kaksi sekuntia Ikosesta Sirén (keltainen) juoksi lähes suoraan koko välin. Kisassa toiseksi pudonnut Kuukka (+54 sek) putosi tällä välillä kakkoseksi koko kisassa kiertämällä vielä hiukan pidempään polkuja oikealta kuin Knuuttila.
Mielenkiintoinen on myös Kleemolan (ratapeikon serkku) reitti ensin oikealta ja sitten vasemmalta maksimimäärä polkua ja tietä. Eroa nopeimpaan tuli 2.46, mikä suhteuttuna koko kisan tulokseen kertoo, että tuo S-reitinvalinta on ollut hyvinkin kilpailukykyinen.
Ratapeikon mielessä oli etukäteen kolme reittiä: Knuuttilan ja Kuukan reitti oikealta, Ikosen reitti vasemmalta ja Kleemolan S-reitti.
H40 rastiväli 7-8: 2 400 metriä
Viisi parasta ovat ladanneet kaikki reittinsä eli on hyvä analysoida. H40 rastiväli 7-8 osoittautui yhdeksi onnistuneimmista väleistä koko kisassa kaikki sarjat huomioiden ainakin, jos katsoo toteutuksia. Hurjan erilaisia reittejä.
Nopein oli Saarela (sininen) täydellisellä tiekierrolla oikealta ilman mitään kulmien oikomisia ajalla 20.18. Auvinen (ruskea) hävisi vain 36 sek kaukaa vasemmalta kiertävällä reitillä. Saarelan ja Auvisen reitin ovat välin puolivälissä 1,2 km etäisyydellä toisistaan. Kisan voittaja Hongisto (+1.34) meni lopun suon reunaa metsän puolella (punainen), Toivonen (+2.39) tuuppasi lundanesmaisesti suoraan suon yli (vihreä).
H50 rastiväli 6-7: 1 800 metriä
Kärkiporukka ei reittejään ole ladannut, mutta muutama muu kyllä. Tässä oli tarjolla selkeästi kaksi vaihtoehtoa, suoraan tai vasemmalta tietä. Kerkola (punainen) oli ladanneista nopein 13.10 tiereitillä. Virta (sininen) juoksi suoraan ja hävisi 1.22. Jos katsotaan lopputuloksia, voisi arvioida, että kumpikin reitti on hyvin lähelle yhtä nopea.
H60 rastiväli 1-2: 1 100 metriä
Ei mikään erityinen reitinvalintaväli, mutta niin vain kaikki ladanneet ovat juosseet eri reittejä. Luultavasti reiteissä ei sinällään ole suuria eroja, toteutus ja fysiikka ovat ratkaisseet. Vaikka viivalla on mäki, se ei ole kuitenkaan järin suuri. Se on silti ollut riittävän suuri, hajottamaan täysin reitit. Tätäkin voi pitää onnistuneena välinä, vaikka en etukäteen erilaisia reitinvalintoja kovin pitkälle miettinyt.
H60 rastiväli 4-5: 1 500 metriä
Jos ei H60 välin 1-2 pitänyt olla erityinen reitinvalintaväli, 4-5 piti olla. Siinä kuitenkin ratapeikko epäonnistui täysin, kaikki reittinsä ladanneet kiersivät oikealta tietä. Piti olla niin, että osa juoksee suoraan suon reunaa ja osa kiertää. Nyt on selvää, että viitosrastia olisi pitänyt tuoda hiukan etelämmäksi, mutta kuinka paljon. Tai sitten nelosta lännemmäksi, lähemmäksi suota. Tarkoitus oli, että H60-sarjalaisia ei ”pakoteta” suolle juoksemaan, vaan osa olisi kokenut sen nopeammaksi ja valinnut sen. Paljonko tosiaan rastia olisi pitänyt siirtää, ettei suorasta reitistä olisi tullut ilmeinen?
Tämä väli meni selkeästi pieleen ratapeikolta.
H65 rastiväli 4-5: 1 600 metriä
Tämä sama väli oli myös D50-sarjassa.
Kiiskinen (punainen) juoksi suoraan ja oli nopein 14.17. Virtanen (vihreä) lähti rastilta lähes taakse päin ja kiersi tietä, hävisi vain 43 sek. Kun ottaa huomioon kokonaistuloksen, on ilmeistä että Virtasen reitti oli nopein. Samaa reittiä juoksi myös Kerkola D50 (14.52). Peltola (sininen) hävisi 58 sek tiekierrolla oikealta, mutta alun oikaisu näytti vievän aikaa Virtaseen nähden.
Tällä välillä nähtiin myös suora reitti suota pitkin ja alku oikealta ja loppu suon ja luonnonsuojelualueen välistä. Ja myös alku suoraan ja loppu tietä oikealta.
H70 rastiväli 4-5: 1 200 metriä
Taas esimerkki vähän epäonnistuneesta rastivälistä. Tiekierto on näyttänyt liian selvältä reitinvalinnalta, vaikka voittaja on mennytkin suoraan. Päätösrastia olisi pitänyt siirtää hiukan pohjoiseen, mutta taas hyvä kysymys, kuinka paljon ilman että suorasta reitistä olisi tullut ilmeinen? Mutta eihän tämä väli näin ollut hyvä.
H75 rastiväli 3-4: 1 400 metriä
Sama rastiväli oli myös D65-sarjassa.
Ei tässä oikein ole muuta vaihtoehtoa kuin mennä suoraan. Tiekierto on liian pitkä, sitä ei tainnut kukaan mennä. Periaatteessa välin korjaaminen olisi ollut helppoa: jompaakumpaa rastia vähän etelään päin, mutta taas se kysymys, kuinka paljon, ettei tiekierrosta tulisi liian ilmeinen. Tällä radalla tuollainen muutos ei vain teknisesti olisi onnistunut, koska rastiväliviiva olisi mennyt ykkösrastin ympyrän kautta. Eli jos tuosta pitkästä välistä olisi halunnut toisenlaisen, olisi koko rata pitänyt suunnitella uusiksi.
H21A rastiväli 9-10: 270 metriä
Otetaanpa vielä bonukseksi hiukan toisentyyppinen rastiväli miesten pääsarjasta. Väli 9-10 oli ehkä suunnistusteknisesti kisan vaativin rastiväli ja itse rasti myös yksi hienoimmista.
Kuukka (sininen) oli nopein 2.02, Joensuu hävisi 16 sek ja Ikonen 28 sek. Oleellista oli oivaltaa, että kymppi on vain kaksi käyrää alempana ja pusikkoinen notko on ylitettävä niin, ettei nouse turhaan.
Sirén juoksi optimireittiä, mutta meni aivan rastin yläpuolelta ohi. Luultavasti vilkaisu alas oikealla hetkellä olisi paljastanut rastin. Sirén hävisi välillä Kuukalle peräti 2.38.
Knuuttila (punainen) kiersi alakautta, mutta siinä tuli takkiin välin pituuteen nähden aika rajusti, 59 sek. Kääntöpaikalta on lähes 30 metrin terävä nousu rastille, kun toiset pääsivät käytännössä nollanousulla.
Väli 9-10, kuten koko Pitkämäen rinteessä kulkenut pätkä 7-11, oli ensisijaisesti tarkoitettu vaativaksi välipalaksi teknistä suunnistusta pitkien ja fyysisten reitinvalintavälien välissä, mutta näköjään siinä tuli reiteissäkin aika lailla hajontaa.
Loppupäätelmä
Pääosin uskon onnistuneeni varsin hyvin tekemään kunnon pitkän matkan radat. Ainakin kahdeksaa kilometriä pidemmät radat, joissa pystyi hyödyntämään täysimittaisesti Lapinsuota, olivat sellaisia, jota ei Suomessa ihan joka viikonloppu saa juosta.
Valitettavasti ihan vastaavaa en pystynyt tarjoamaan lyhyemmillä radoilla. Reitinvalintavälit olivat usein tyyppiä suoraan vai tiekierto. Kuten jo totesinkin, silloin marginaalit ovat pieniä. Siirtämällä 1,5 km rastivälin toista rastia 50 metriä, väli saattaa muuttua hyvästä huonoksi tai päinvastoin. Ja vielä pitäisi osata oivaltaa koneen ääressä, miten suunnistaja sen siinä hetkessä näkee, kun valinta on tehtävä.
Kaikki radat kuitenkin poikkesivat varsin selkeästi keskimatkan radoista eli fysiikan osuus korostui niin kuin pitkällä matkalla määritelmän mukaisesti pitääkin. Todella vaativia rastipisteitä oli tarjolla vain Pitkämäessä 1:15 000 kartan länsiosassa, jossa kävivät H/D21A, H20 ja H35.
Ratojen viimeinen kilometri oli turhan helppo ja maaliviitoitus turhan pitkä. Marraskuussa ratasuunnitelmat näyttivät tuolta osin aika erilaiselta, mutta niin kuin tiedämme, metsät muuttuvat ja ratamestari muuttaa suunnitelmiaan sen mukaan. Tästä syystä päätimme siirtää lyhyimmät veteraanisarjojen radat kakkoslähtöön. Ykköslähdöstä käsin noilla radoilla olisi ollut pituuteen nähden kohtuuttoman pitkä osuus helppoa suunnistusta ja viitoitusta.
Jos tämän touhun saisin aloittaa alusta, tekisin vähemmän ratoja. Nyt ratoja ykköslähdöstä oli 23 kpl ja vielä kolme kuntorataa. Tämä mahdollisti kilpailun tiiviin läpiviemisen, kun ensimmäisen ja viimeisen lähdön väli oli vain tunti ja 14 minuuttia. Kun olisi juoksutettu useampia sarjoja samoilla radoilla, lähdöt olisivat venyneet, mutta joistain radoista ja rastiväleistä olisi tullut ehkä parempia.
Rastien määrä on kuitenkin pidettävä pienen seuran kisassa kohtuullisena, kun tekijöitä on vähän. Kun ratoja on paljon ja viilaa yhtä rataa jonkun rastin osalta rastivälin parantamiseksi, tulee helposti samalla muuttaneeksi jonkun toisen radan rastiväliä. On pakko tehdä enemmän kompromisseja kuin jos ratoja olisi vähemmän.
Jari Kleemola
Ratapeikko
Avoin Varsinais-Suomen AM-keskimatka 23.7.2023 